Kannabis on niin yleisessä käytössä tätä nykyä, että käyttäjiä tuntee vaikkei haluaisikaan. Minulle on ihan sama jos joku tarvitsee turruttajaa eikä löydä elämyksiä muilla tavoin tyyliin Elämä on parasta huumetta, joka on taas minun tapani sekoittaa pääni tarvittaessa. Jokainen tulee autuaaksi tavallaan mutta ihmettelen miksi pitää aina turvautua viinaan, huumeisiin tai metanoliin kun haluaa löytää maailmoita ja päästä fiiliksiin.

Pössyttelijät vakuuttelevat turtuneen innostuneesti, että kukka pelastaa kaiken. Ihmiset nousevat pyörätuoleistaan juoksemaan, maailmaan tulee viisaus ja ikuinen rauha, dementikot palaavat Einsteinin älyn tasolle vaikkeivät siellä koskaan ennen olisi olleetkaan mutta kun se kukka tekee sen. Pitää pössytellä kun on niin rankkaa/kivaa/pitää päästä päänsä sisään/saada ideoita/mitä nyt ikinä syyksi keksii. Harvemmin olen nähnyt näiden ideahautomoiden saavan ideoitaan toiminnan tasolle, se näyttää enemmän jäävän niihin polttelutalkoisiin ja uudelleen pohtimiseen. Minulla on asenneongelma ehkä myös siksi, että hermot ei kestä nähdä vetelyksiä, joita nämä henkilöt yleensä tässä tilassa ovat.

Kyllä minä ymmärrän vallan hyvin, että kukka toimii maailman parhaiten joidenkin kipulääkkeenä ja on monesti sata kertaa parempi kuin opiaattipohjaiset kipulääkkeet. Olen itse nähnyt miten ensin henkilö käyttää vahvoja kipulääkkeitä ja on kuin zombi ja saa hirveitä vierotusoireita kun ei ota lääkkeitä. Sitten kun hän on siirtynyt polttelemaan kannabista on hän tullut suhteellisen hyvin toimintakykyiseksi ja elänyt melkein normaalia elämää. Tämä asia on täysin eri asia kuin ihmisten jatkuva kiintymyssuhde kukkaan.

Tekisi mieli innostaa näitä ihmisiä etsimään jotain ihan omasta päästään ilman mitään apuaineita elleivät he olisi päivittäisessä koomatilassa. Väitän omalla kokemuksellani, että se matka vasta onkin jotain sellaista mitä ei aineilla saa. Ihmisen aivot on täynnä ihmeellisiä elämyksiä, oppimisen ihmettä, siellä on kaikki. Eikä se ole laiskan mielen meininkiä se. Ainahan on tietysti helpompi vetää savua henkeen ja mennä sen viitoittamaa tietä. Mutta kun teet sen itse omassa päässäsi ilman avustavaa savua, saatat yllättyä.

Olisi tainnut Kolumbukseltakin jäädä Amerikka löytämättä jos äijä olisi vain maannut rannalla ja pössytellyt haaveillessaan, että olispa sikamageeta löytää joku uusi mantere ja kyllä mä joskus löydänkin mutta mä nyt vielä vähän tässä pössyttelen.