Tapasin tuttuja ja tapaaminen oli aika turha. Puhelimet kädessä jokaisella, kova selaaminen päällä ja facebookin tutkiminen ja twitteröinti oli tärkeämpää kuin ihmisten kanssa juttelu. Kun sitten kysyi, että mitä nyt kuuluu, miten on mennyt, ei saanut kuin poissaolevaa hyminää vastaukseksi. Siinä tunnin verran oltiin saman pöydän ääressä mutta en ollut hullua hurskaampi siitä lähtiessäni, en tiedä juurikaan mitä tuttavien elämässä on tapahtunut sitten viime kerran. Tai vastaus sitten oli juuri tämä: ei oikein mitään kuulu, nenä älylaitteessa vie kaiken ajan.

Olen ärsyttävä vastarannan kiiski ja harkitsen vakavasti, että seuraavat vieraat jotka tulevat kotiini saavat luovuttaa puhelimensa laatikkoon vierailun ajaksi, edes ensimmäiseksi tunniksi. En halua edes kuvitella, että kun lapsenlapseni tulevat luokseni, istun minä mummo nenä koneessa sen sijaan, että keskustelisin heidän kanssaan. Varmasti tulee vielä aika, että hekin sen laitteensa kanssa sohvassa istuvat mutta siihen asti teen kaikkeni sabotoidakseni sen ajan alkamista.

Tuttuni huokaili epätoivoissaan miten ei ehdi siivota eikä tehdä kotona mitään ja lapset vie loput ajan. Olin heillä sen illan ns. kylässä ja kun katsoin sitä älylaitteessa roikkumisen määrää, en ihmettele, ettei mitään ehdi muuta tehdä. Ei siinä tietysti mitään pahaa ole mutta onhan se myös valintakysymys. Voihan sitä ensin tehdä tarvittavat työt ja sitten perehtyä mitä somessa tapahtuu. No, olen jo vanha ihminen ja kelkasta pudonnut. Onneksi.

Muutenkin ihmetyttää se, että jatkuvasti ihmiset hokee, no guugleta hei, sieltä löytää, että wikipedia sitä ja wikipedia tätä. Nyt tänään tuntuu, että kun kysyn ihmiseltä mitä hänelle kuuluu, on sekin varmaan parempi guuglettaa, sieltä kun näemmä löytyy kaikki. Kyllähän google pursuaa tietoa ja sitä itsekin paljon käytän mutta silloin kun ollaan ihmisten kanssa vastakkain, olisi kiva keskustella ja saada kuulla heidän ajatuksiaan, ei googlen. Jää asioiden pohtiminen melko vähälle. Se nyt tosin on varmaan jo vanhanaikaista ja minun tulisi se tajuta.

Sitten tämä henkilökohtaisten asioiden jakelu siellä sun täällä somessa. Joskus tuntuu, että tietää paremmin ihmisten perskannikat kuin heidän naamansa, heidän yrjötautinsa ja seksielämänsä ongelmat kuin heidät itsensä. On pakaran kuvaa solkenaan milloin mistäkin kulmasta kuvattuna, päivitellään sitä sun tätä henkilökohtaista asiaa ihan kaikille. En voi välttyä ajatukselta, että aikoinaan Gestapo, Stasi ja KGB olisivat olleet onnesta soikeina somesta löytyneistä tiedoista jos siihen aikaan sellaisia olisi ollut. Ei olisi vakoiltavan ihmisen elämässä hetkeäkään, josta he eivät tietäisi. Ei olisi tarvinnut palkata kalliita vakoilijoita naapuristoista tai yhtään mistään. Siellähän ne tiedot on kaikki valmiina, somessa.