Olen ihan sekopää kun puhutaan historiasta ja arkeologiasta. Siispä riemastuin yli äyräiden kun otettuani Viaplayn kuukauden tutustumistarjouksen, löysin sieltä Time Team -tv-sarjan. Muistan ikuisesti kun olin juuri muuttanut Englantiin ja sikäläiset ystäväni viattomana näyttivät tv:stä tämän samaisen ohjelman ja nauroivat, että katso nyt! Tyypit kaivavat multaa ja löytävät jonkun sirpaleen ja ympärillä kaikki hurraa. Tuskin kuulin heitä. Tuijotin onneani uskomatta telkkaria. Mitä! Arkeologisia kaivauksia voi siis katsella tv-ohjelmana! Mitä!

Ja nyt löysin saman ohjelman viimein ja voin katsoa sitä Suomessa! Ah! Tuossa on kokeneita arkeologeja, joilla on hirveän hyvä huumorintaju ja heidän innostuksensa tempaa mukanaan. Mukana heiluva Tim Robinson edustaa "tavallista kansaa", hän esittää ihmettelyt ja kysymykset ääneen, jotka kuka tahansa alasta tietämätön esittäisi. Porukan keskinäinen asenne on ihanan brittiläistä kuittailuineen mutta tietoakin tulee tulvimalla.

Minun naamani kirkastuu heti kun arkeologi on kaivanut maata ja löytää jonkun käsittämättömän möykyn ja alkaa selittämään mikä se on. Ohjelmassa havainnollistetaan hienosti myös kaikki asiat, esim. sirpale muuttuu kaiketi digitaalisin keinoin siinä astiaksi, jota muka pidetään kädessä. Kotonani kuuluu vaan oooh! kun yhtäkkiä löytyy 500 -vuotias luuranko ja siitä voidaan kertoa monta asiaa pelkästään tutkimalla. Tämä oli nainen, joka oli miehen sylissä vielä luurankonakin. Kukaan ei tiedä heidän tarinaansa. Roomalaiset kolikot ja tavarain jäänteet ovat heikkouteni. Silloin kun niitä löytävät, vajoan puoliksi tajuttomuuteen ja kouristelen onnesta.

Tonen mielenkiintoinen ohjelma Englannissa oli Meet the ancestors, jossa arkeologit löydettyään haudan, rekonstruoivat esim. tuhat vuotta vanhan vainajan kasvot ja lopussa näkee tämän piirrettynä tai muuten tehtynä sen ajan vaatteineen ja asusteineen.

Ei tässä innostuksessa varmaan monen mielestä mitään järkeä ole mutta kyllä minua kiehtoo oppia menneistä ajoista ja ihmisistä. Vuosien aikana olen pelkästään näitä opiskelemalla tullut siihen tulokseen, ettei ihminen muutu juuri miksikään. Jokaisena vuosisatana on tyypit, jotka väheksyvät nuorisoa ja valittavat epätoivoisina, ettei tästä mitään tule, nuoriso on niin surkeaa. Sitten tämä sama nuoriso tekee saman viidenkymmenen vuoden päästä. Samat typerät sodat milloin minkäkin aatemaailman varjolla. Aina tulee jostain alistajia ja niitä vastaan noustaan. Iänikuinen kierre. Myös rakkaushuolet ovat pysyneet vuosituhansia samoina. Niistäkin kerran näin mahtavan sarjan, jossa tutustuttiin vanhoihin kirjeisiin ja kertomuksiin. Oli sydäntä sulattavaa kuulla eräänkin keskiaikaisen ritarin lemmentuskista linnanherran vaimoa kohtaan.

Vaan täällä sitä toistaiseksi pällistellään ja jokainen sukupolvi kuvittelee olevansa jotain ainutlaatuista verrattuna vanhaan. Ja kaikkihan me tiedämme, ettei niin ole kun puhutaan seuraavasta sukupolvesta koska ei niistä mitään tule, ei ne tajua mitään. Pelkästään meidän sukupolvellemme on annettu ikiaikainen viiisaus. Niin hieno viisaus, ettei sitä voi käyttää vaan salaamme sen visusti.