Minä onneton menin kertomaan parille sukulaiselle ja tuttavalle kirjoittavani blogia ja annoin vielä tiedotkin niitä lukemaan. Siitä alkoi semmoinen rumba, ettei paremmasta väliä. Tietoa levitettiin ja jokaista postausta hartaasti ammennettiin koko suvun voimalla ja nähtii milloin kenetkin siellä pilkattuna, häväistynä tai muuten vaan pystyttiin toteamaan, että kyllä tuo ihminen on ihan hoitoa vailla. Palauteryöppy oli sitä luokkaa, että keräsi kimpsuni ja kampsuni sen blogi-osoitteen alta ja pakenin tänne toiseen.. Enkä takuulla kerro, että jatkan harrastustani. He luulevat nyt, että masentuneena makaan lattialla enkä ikinä kirjoita enää mitään. Virhe.

Kaipaan niitä aikoja kun ihmiset kykenivät lukemaan tekstin tekstinä, ilman että se oli mikään "haukutaan se!" -elämys. En kuitenkaan aio alkaa sensuroimaan itseäni koska varmasti seison jokaisen tarinani takana. En vaan jaksa enää jankuttaa kiihkoavien ihmisten kanssa. Ehei, minä vain lyön iloisesti kantapäät yhteen ilmassa ja laulan että lallallaa!